SUKELLUSLEIRI 1999 (Kertomus julkaistu myös vuoden 2000 Delfin ry:n kevätlehdessä)

Viime heinäkuun alussa seuramme järjesti kaksi viikkoa kestäneen sukellusleirin. Leiri pidettiin tällä kertaa poikkeuksellisesti Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla. Leiri toteutettiin liikkuvana, seuran tukialuksen Stellan toimiessa taas koko leirin ajan tukikohtana.

ALKUMATKA

Leirille lähtö oli perjantai-iltana 2. heinäkuuta. Vaasasta asti mukaan lähti yhdeksän innokkainta sukeltajaa. Bredskärin kalasatamasta otettiin kyytiin vielä kaksi sukeltajaa. Pian tämän jälkeen alkoikin koko leirin kovin koettelemus, nimittäin avomeriosuus Bergöstä Raumalle. Sivuvastainen tuuli ei ollut kova, mutta maininki keikutti tukialustamme koko 22 tuntia kestäneen ajomatkan. Ainoa tauko keikutuksessa oli, kun pysähdyimme hetkeksi Kaskisten satamassa. Lauantai-illalla ehdittiin Raumalla vielä pienelle tutustumiskierrokselle.

Sunnuntaiaamuna tuli raumalaisia sukeltajia tukialuksellemme ja ajoimme lähimmälle hylylle. Merenkäynti esti vielä saarten suojasta poistumisen, joten sukelsimme leirin ensimmäiset sukellukset kuunari Siiwon hylyllä sataman edustalla. Sukelluksen jälkeen palasimme takaisin satamaan, jossa raumalaiset sukeltajat jäivät pois. Matka jatkui eteenpäin nyt jo hienon kesäsään vallitessa.

Sunnuntai-iltana saavuttiin Kustaviin ja etsimme m/s Beatriksen hylkyä, jota ei kuitenkaan löydetty. Ajoimme Laupusten vanhan luotsiaseman laituriin ja kävimme tutustumassa itse asemaan. Ylhäältä tornista oli mahtavat näköalat saaristoon. Puttarilla käytiin myös ilta-ajelulla tutustumassa lähisaaristoon. Loppuilta vietettiin mukavasti saunomalla tukialuksen mainiossa saunassa. Makkaran grillaus saunan jälkeen kruunasi leiripäivän.

SAARISTOMERELLE

Maanantaiaamun herätyksen jo klo 6.30 suoritti saariston yhteysalus m/s Aurora tullessaan Iniöstä Laupusten lauttarantaan. Aamupalan jälkeen Stellan köydet irroitettiin laiturista ja suunta kohti Houtskaria. Sää oli vähän pilvinen ja kolea, mutta kelpasi meille. Iltapäivällä ankkuroiduttiin Vuoluodon rantaan, jossa sukellettiin pienen rahtialuksen m/s Nordön hylyllä. Harvoin pääsee sukeltamaan yhtä mukavalle hylylle. Ehjän hylyn keula oli lähes pinnalla, koko runko oli sinisimpukoiden peitossa ja ruumassa lymyili iso parvi ahvenia. Sukellukseen tyytyväisinä jatkoimme matkaa ja maanantai-illaksi saavuttiin Nötön saarelle, jonka yhteysaluslaituriin jäimme yöksi.

Tiistaiaamuna tutustuttiin Nötön saareen ja laiturista lähdettiin ennen yhteysaluksen saapumista. Ankkuroiduimme vastarannalle Finnvikenin lahdelle, mutta etsinnöistä huolimatta emme löytäneet hylkyä. Matka jatkui ja ennen Kasnäsiin ajoa kävimme vielä sukeltamassa. Kasnäsin satamassa sukeltajien määrä lisääntyi, kun omilla autoillaan Vaasasta tulleet liittyivät seuraamme.

PARK VICTORYLLÄ

Keskiviikkona lähdettiin aikaisin kohti leirimme pääkohdetta Utön saarta. Puoliltapäivin kierrettiin Utön majakkasaari ja suuntasimme kohti Park Victoryn uppoamispaikkaa. Hylky ei löytynytkään ihan helposti, mutta lopulta pääsimme ankkuroitumaan hylyn päälle ja aloittamaan sukellukset kuuluisalla laivanhylyllä. Eikä kenenkään tarvinnut pettyä, sillä nosturipuomia alaspäin laskeutuessa kahdeksasta metristä alaspäin näkyvyys veden alla oli todella hyvä. Näkyvyys oli reilusti yli 10 metriä, mikä on aika harvinaista Suomen oloissa. Itse hylyssä riitti myös ihmettelemistä. Park Victoryn hylky on kooltaan suurin Suomen aluevesillä olevista. Sukelluksesta tuli kunnon uintilenkki, kun 140-metrinen laiva kierrettiin kokonaan ympäri. Sukelluksen jälkeen ajettiin Stella Utön suojaan ja ankkuroiduttiin yöksi. Illan aikana käytiin vielä saarella tutustumassa majakkaan ja kirkkoon. Kaikille mukana olevalle 18 henkilölle löytyi nukkumapaikka tukialukselta.

Kun kaikki yöpyivät tukialuksella oli torstaiaamulla helppo ajaa takaisin Park Victoryn hylyn päälle, jossa kiinnityimme poijuköyteen jo klo 7.55. Ensimmäinen sukelluspari oli innokkaana vedessä jo ennen kello yhdeksää. Kahdeksas eli viimeinen sukelluspari nousi pintaan puoliltapäivin. Säiliöt täytettiin uudelleen ilmalla, samalla kun syötiin lounasta ja lepäiltiin kannella auringossa. Noin klo 15.30 kaikki oli taas valmista uudelle sukellukselle. Viimeisen sukellusparin noustua pintaan siirryttiin taas yöksi ankkuriin Utön lahdelle. Saaren kaupassa käytiin ostoksilla, jonka jälkeen vielä saunottiin ja grillattiin makkaraa tukialuksella.

Perjantaina sukellettiin kahdella saksalaisella hylyllä. s/s Schwalben ja s/s Rheinin jäänteet olivat merenpohjassa Utön lounaispuolella olevien matalikkojen lähistöllä. Perjantaina oli täysin tyyntä, auringossa +28 ja varjossakin +17 astetta lämmintä. Aika harvinaista näinkin kaukana ulkosaaristossa. Yksinäinen hyljekin nähtiin ottamassa aurinkoa karikon päällä. Illalla päästiin Stellalla muutamaksi tunniksi Utön laituriin, ennen yhteysalus m/s Aspön saapumista. Yö vietettiin sitten taas ankkurissa.

Lauantaina sukellettiin taas Park Victoryn hylyllä. Teekkareiden sukelluskerho Kuplan sukeltajia tuli veneillään tukialuksemme viereen. Sukellusten jälkeen he lähtivät takaisin leirisaarelleen täyttämään ilmasäiliöitään ja syömään. Meidän ei tarvinnut lähteä hylyn päältä koko päivänä, kiitos hyvinvarustellun tukialuksemme. Toisen sukelluksen jälkeen nostimme ankkurin ja ajoimme illaksi Jurmon lahdelle ankkuriin. Illan aikana ehdittiin käydä tutustumassa myös Jurmon saareen.

TOINEN LEIRIVIIKKO

Jurmon lahdella ankkurissa vietetyn yön jälkeen jatkoimme sunnuntaina matkaa. Sukelsimme vielä s/s Spartan hylyllä ennen paluuta Kasnäsin satamaan. Kasnäsistä lähti paluumatkalle Vaasaan 10 henkeä autoilla ja saimme tilalle kaksi sukeltajaa. Kasnäsin laiturissa vietetyn yön jälkeen leirin toinen maanantai valkeni upeassa säässä. Stellan polttoainetankki täytettiin ja kävimme tutustumassa Saaristomeren kansallispuiston opastuskeskus Sinisimpukkaan. Uutta generaattoria, rikkoutuneen tilalle jouduimme kuitenkin odottamaan koko päivän. Lähdimme matkaan heti kun uusi generaattori oli nostettu kannelle. Matka jatkui upeassa kesäsäässä Utön pohjoispuolelta Kökarin saarelle. Kökarin satama oli täynnä huvi- ja purjeveneitä ja meillä oli vaikeuksia saada laituripaikkaa. Kökar Dykcenterin vetäjä Robert Karlman kertoi, ettei muista satamassa koskaan ennen olleen niin paljon veneitä. Heinäkuun upeat säät olivat saaneet liikkeelle lähes kaikki veneilijät. Uusi generaattori asennettiin ja saatiin vielä toimimaankin pikkutunneilla Kökarin satamassa.

AHVENANMAAN SAARISTOSSA

Tiistaina 13. heinäkuuta lähdimme Kökarin satamasta jo aikaisin aamulla ja ajoimme sukellusoppaamme Robertin opastuksella ensimmäiselle kohteelle Ahvenanmaan vesillä. Näillä vesillä sukellettaessa tulee olla Ahvenanmaan maakuntahallituksen lupa tai mukana voi olla opas, jolla on luvat kunnossa. Ennen sukellusta on aina tehtävä myös ilmoitus merivartiostolle. Sukelsimme 1800-luvun lopulla uponneen pienen purjealuksen hylyllä. Toinen Kökarin sukelluskohteemme oli kallioluodolle 1995 karahtanut hinauksesta irronnut virolainen proomu.

Sukellusoppaamme lähti takaisin Kökariin ja me jatkoimme matkaa Stellalla kohti Maarianhaminaa. "Kongon", kuten merimiehet leikillisesti Maarianhaminaa nimittävät, satamaan saavuimme vasta puolenyön jälkeen ja jäimme yöksi ankkuriin.

Keskiviikkoaamuna haimme oppaamme Ålands Dykcenterin Peter Tapperin satamasta. Stella ajettiin aivan Maarianhaminan sataman väylän suulle. Kiinnityimme kuuluisan kolmimastoparkki Plus:n hylyn yläpuolelle poijuun. Plus upposi 14.12.1933 lumimyrskyssä aivan satamaan johtavan väylän viereen. Laivan kapteeni ei saanut luotsia Marhällanin luotsiasemalta ja päätti kuitenkin purjehtia tuttua väylää kotisatamaan. Olimme hylyn päällä koko keskiviikkopäivän ja teimme kaksi sukellusta tälle hyvin säilyneen purjelaivan hylylle. Hylky vain sijaitsee valitettavan lähellä laivaväylää ja vilkas laivaliikenne huonontaa näkyvyyttä. Alkuillasta ajoimme takaisin satamaan, josta illalla saimme myös laituripaikan yöksi.

Torstaina oltiin aikaisin taas liikkeellä. Stella ajettiin Lågskärin majakan lähellä olevalle hylylle. Pieni tankkeri Sanny oli uponnut 1954. Alus oli ajanut Lågskärin karikoille heti luotsin poistuttua alukselta. Sukelsimme kyljellään pohjalla makaavan Sannyn hylyllä. Seuraavaksi ajettiin Marhällanin loiston viereen aivan Maarianhaminaan johtavan laivaväylän viereen. Paikalla oli 1917 katukivilastissa uponneen pienen hollantilaisen kuunarin hylky. Tämän sukelluksen jälkeen kierrettiin karikon toiselle puolelle ankkuriin, jossa sukellettiin vielä 1942 uponneen höyrylaiva Dagmar Clausenin hylyllä. Rankan sukelluspäivän jälkeen jäimme yöksi ankkuriin Maarianhaminan länsisataman lahdelle.

PALUUMATKA VAASAAN

Perjantaiaamulla käytiin vielä tutustumassa museolaiva Pommerniin ja ostoksilla kaupungilla. Kolme sukeltajaa lähti autolautalla Turkuun ja me Stellalle jääneet kahdeksan lähdimme ajelemaan Stellaa kotia kohti. Matka taittui myötätuulessa mukavan sään vallitessa. 23 tunnin yhtämittaisen ajon jälkeen saavuimme Gåshällanin edustalle. Kävimme vielä sukeltamassa ruoppausproomu Ellin hylyllä, jonka jälkeen Stella ajettiin Gåshällanin entisen luotsiaseman lahteen ankkuriin. Nyt oli vuorossa kaksi viikkoa kestäneen sukellusleirin päättäjäiset. Stellalla syötiin juhla-ateria ja saunottiin, jonka jälkeen loppuilta istuttiin Gåshällanin saaren nuotiopaikalla.

Leirin viimeisenä päivänä sunnuntaina 18. heinäkuuta oli edessä vielä ajomatka Gäshällanista Bergön väylän kautta Vaasaan. Kotisatamaan saavuttiin iltapäivällä kello 16 jälkeen ja kesän sukellusleiri oli päättynyt.

Leiri onnistui odotettuakin paremmin ja upeat säät kruunasivat kaiken. Monilla upeilla hylyillä päästiin sukeltamaan ja samalla nähtiin suuri osa Suomen kauneinta saaristoa. Leiristä jäi kaikille mukana olleille paljon mukavia muistoja, joita on mukava palauttaa mieleen tulevinakin sukelluskausina.

JAH

Hylyistä lisätietoa osoitteessa http://www.hylyt.net/

Copyright Delfin ry JAH

Julkaistu myös Delfin ry:n kevätlehdessä vuonna 2000