Keskiviikkona 22. lokakuuta 1913 lastattiin Vaasan sisäsatamassa aluksia. Höyrylaivoilla VESTKUSTEN ja Carl von Linne oli molemmilla tarkoitus lähteä kohti Härnösandia. VESTKUSTENiin lastattiin 400 säkkiä ruista, kappaletavaraa, 41 lehmää ja 8 hevosta. Tuuli oli navakka ja merellä näkyi sumua, mutta lähtöä ei siirretty. Kilpailu Merenkurkun liikenteessä oli tuolloin kovaa ja riskejä oltiin valmiita ottamaan. Vuonna 1913 reitillä Vaasa - Härnösand - Sundsvall oli ryhtynyt kilpailemaan matkustajista myös Svea-yhtiö. Yhtiö oli ostanut Vaasa-Pohjanmeri (Vasa-Nordsjö)-yhtiöltä Carl von Linne nimisen höyrylaivan. Aluksen oli ollut määrä lähteä matkaan samana päivänä kuin VESTKUSTEN, mutta lähtöä siirrettiin sään takia seuraavaan päivään. Ruotsalainen s/s Carl von Linne jäi satamaan s/s VESTKUSTENin irtautuessa laiturista iltapäivällä kello kolmen aikaan. Laivalla oli mukana 14 matkustajaa, 19 miehistöön kuuluvaa sekä kaksi venäläistä luotsia. Luotsina toimi Kiseleff niminen luotsi toisen ollessa mukana palaamassa asemapaikkaansa Rönnskäriin. Sisäsaariston ulkopuolella sumu sakeni ja tuuli yltyi lounaismyrskyksi. Kovassa aallokossa kapteeni päätti pyrkiä suojaan Rönnskärin saaristoon odottamaan parempaa säätä.
Illalla noin kello kuusi Vestkusten joutui myrskyssä pois reitiltä, huolimatta laivalla mukana olleista kahdesta venäläisestä luotsista. Matkaa jatkettiin hiljaisella vauhdilla veden syvyyttä luodaten. Aluksen peräosasta kuului kova rysähdys, oli osuttu karille. Kone pysäytettiin ja molemmat ankkurit laskettiin tarkoituksena saada laiva pysymään karikolla matalassa vedessä. Yritys ei onnistunut vaan laiva ajautui pois karikolta. Konehuoneesta ilmoitettiin, että sinne tuli vettä. Kapteeni määräsi sammuttamaan tulen kattilan alta, jotta vältyttäisiin höyrykattilan räjähdykseltä. Laivan perä oli jo painunut melko syvälle, kun oikealta styyrpuurin puolelta tuli suuri aalto kallistaen laivan vasemmalle. Kallistuma kasvoi niin suureksi, että vesi pääsi vyörymään auki jätetystä lastiruuman luukusta alas ruumaan. Laivan kohtalo oli sinetöity. Aluksen kallistuessa sinkoutuivat kannella olleet ihmiset mereen. Mereen jo laskettu ja kuormattu pelastusvene jäi kaatuvan laivan alle. Kaiken tämän kaaoksen keskellä karjakauppias Henriksson onnistui kiipeämään keulamastoon. Upotessaan laiva oikeni niin, että se jäi pystyasentoon vain maston huiput ja savutorvi merenpinnan yläpuolella.
Kaikki laivalla olleista menettivät henkensä, yhtä matkustajaa lukuunottamatta. Hukkuneita oli 34. Eräs Skönvikistä kotoisin ollut karjakauppias Henriksson oli kiivennyt laivan etumastoon ja onnistunut pysymään kiinni mastossa 13 tuntia. Karjakauppias Henriksson oli onnistunut köyttämään itsensä kiinni mastoon, mikä pelasti hänet. Pari matruusia oli kiivennyt myös mastoon, mutta heidän ei ollut onnistunut pysytellä kohmeisina kiinni mastossa, aaltojen lyödessä heidän yli. Karjakauppias Henriksson oli joutunut jo lapsena mukaan haaksirikkoon, mutta oli pelastunut silläkin kertaa.
Seuraavana aamuna Svea-yhtiön Carl von Linne lähti satamasta kello viiden aikaan sään parannuttua. Ehdittyään Holmbergsgrundetille noin kuusi meripeninkulmaa Rönnskärin saaristosta itään, huomattiin laivalta pinnan päälle jääneet höyrylaiva VESTKUSTENin mastot. Laivan miehistö pelasti ainoan henkiinjääneen etumastosta.
Ihmishenkien lisäksi haaksirikossa menetettiin koko lasti, 41 lehmää ja 8 hevosta, jotka olivat kiinnitetty ketjuilla VESTKUSTENIN kannelle ja ruumaan.
Joissain tietolähteissä on esitetty, että hevosia ja lehmiä olisi päässyt tai päästetty irti. Lehmät eivät jaksaneet uida pitkälle, mutta muutamia hevosia olisi uinut Raippaluodon rantaan asti. Hevoset jouduttiin kuitenkin lopettamaan koska niiden kaviot olivat "sulaneet" vedessä.
Karilleajossa hukkuneiden ruumiita löydettiin ainakin seuraavana keväänä Ruotsin puolelta. Venäläisten luotsien ruumiit löydettiin Holmön saarelta ja Suomen puolelta käytiin hakemassa ruumiit. /3/
Vuonna 1934 vaasalainen sukeltaja Uno Ahlbäck miehineen räjäytti irti ja nosti ylös VESTKUSTENin höyrykoneen.
VESTKUSTEN oli rakennettu Ruotsissa vuonna 1858. Se edusti silloisen laivanrakennustekniikan huippua. Aluksen tilannut varustamo antoi sille nimen Eskilstuna. Alus purjehti varustamon lipun alla vuoteen 1868 asti, jolloin se myytiin Göteborgiin. Uusi omistaja antoi alukselle nimen Falken. Falken liikennöi Ruotsin etelärannikolla, kunnes eräs varustamo Sundsvallista osti ja asetti sen liikennöimään Pohjanlahdelle. Vuonna 1890 alusta peruskorjattiin ja osa koneistosta uusittiin. Laiva purjehti vielä muutaman vuoden Ruotsin lipun alla ennen kuin se myytiin Suomeen. Uudeksi kotisatamaksi tuli Kaskinen, josta sillä liikennöitiin Sundsvalliin. 12. päivä marraskuuta 1899 törmäsi laiva saksalaisen höyrylaiva Norrköpingin kanssa yhteen sankassa sumussa. Törmäyksessä hukkui laivan emäntä ja kaksi matkustajaa. Toinen haveri alukselle sattui Suomen rannikolla, jossa laiva ajoi karille ja upposi. Kaikki mukana olleet kuitenkin pelastuivat. Laiva nostettiin, mutta jäi makaamaan käyttämättömänä useiksi vuosiksi, ennen kuin se myytiin taas edelleen. Turkulainen kapteeni K.G. Örnbom osti vuonna 1909 aluksen varustamoyhtiö Kaskö-Sundsvallilta 7000 markalla. Laiva korjattiin ja kunnostettiin. Matkustajahytit ja salongit uusittiin kokonaan. Kunnostustyöt maksoivat 100 000 markkaa, mutta tuolla summalla laiva saatiin myös erittäin hyvään ja merikelpoiseen kuntoon. Alus kastettiin myös uudelleen ja nimeksi tuli VESTKUSTEN. Kapteeni Örnbom alkoi liikennöidä laivallaan Vaasasta Härnösandiin ja Sundsvalliin. Kesällä poikettiin myös vilkkaan vilja- ja karjakaupan johdosta Porissa, Kristiinassa ja Kaskisissa. Kilpailu lasteista ja matkustajista oli kovaa, liikennöihän samoilla reiteillä myös vaasalainen höyrylaiva Carl von Linne. VESTKUSTENIN kantavuus oli 232 brt ja tilaa oli 70 matkustajalle.
Vestkustenin haaksirikko on vieläkin Merenkurkun pahin onnettomuus ja toivottavasti se sellaiseksi myös jääkin. Haaksirikko oli Suomen rauhanajan pahin merionnettomuus ennen autolautta Estonian uppoamista vuonna 1994.
"maamme rauhanajan suurin merionnettomuus oli tapahtunut. Vuodet kuluivat, meri ja aika viimeistelivät tuhojaan hylyssä, asia alkoi unohtua kunnes vuonna 1934 vaasalainen sukeltaja Uno Ahlbäck miehineen räjäytti ja nosti ylös Vestkustenin koneen. Tämän jälkeen asia painui unholaan ollen siellä aina vuoteen 1963 saakka, jolloin Vaasaan perustettiin DELFIN niminen urheilusukellus-seura. Sen piirissä alettiin asiaa pohtia, suoritettinpa useita tuloksettomia sukellusetsintöjäkin oletetulla uppoamispaikalla, kunnes vasta vuonna 1976 perusteellisten arkistotutkimusten jälkeen saatiin hylky paikallistettua. Vestkustenin hylky makaa 11 metrin syvyydessä kokoonpainuneena ja merilevän peittämänä muistona kerran tapahtuneesta katastrofista. Se kertoo sitä tutkiville vaasalaisille sukeltajille vuosisatamme alun merellisestä elämästä. Alus on historialliselta arvoltaan merkittävä, sillä se on vanhimpia höyryvoimalla kulkeneista ja säilyneistä laivan laivajäänteistä rannikollamme. Tuleehan kuluneeksi 125 vuotta (vuonna 1983) siitä kun se rakennettiin." /2/
Vestkusten löydettiin uudelleen Urheilusukelluskerho Delfin ry:n toimesta vasta vuonna 1976. Hylyltä on nostettu esineistöä Palosaaren salmessa sijaitsevaan Merimuseoon. Aluksen "skailetti" eli kattoikkuna on näytteillä museossa. Myös muuta esineistöä kuten kiikarit, sekstantti, ruokailuvälineitä, astiastoa, kolikoita ja muita pikku esineitä on museon kokoelmissa.
Nykyisin Vestkustenin hylky on pahasti hajonnut, kuten hylyt yleensäkin näillä seuduilla. Karikon ylle talvisin kasautuvat ahtojäät musertavat painollaan hylkyä ja rikkovat hylyn vuosi vuodelta pahempaan kuntoon. Metalliosat ruostuvat meriveden vaikutuksesta. Hylky on kuitenkin seuramme suosituimpia, vaikkei ehkä halutuimpia sukelluskohteita. Hylyn suosioon vaikuttaa sen sijaintipaikka sopivasti "matkan varrella". Hylylle sukelletaan usein perjantai-iltaisin matkalla Rönnskärin tukikohtaan tai paluumatkalla Vaasaan sunnuntai-iltapäivisin. Hylystä tulee kuitenkin monelle innokkaimmalle sukeltajalle liiankin tuttu ja sukellus jätetään usein väliin.
Vestkusten on kuitenkin mukava ja helppo hylky sukeltaa. Ainoa ehjä osa hylyssä on oikeastaan vain laivan höyrykattila, joka on merenpohjassa pystyasennossa. Höyrykattilan yläosa on noin kuuden metrin syvyydessä ja luukut noin 10 metrissä. Kattila on aika vaikuttava näky varsinkin jos paikalla on parempi näkyvyys. Kattilan ympärillä on "romua", lähinnä aluksen runkoa. Akselinpätkä löytyy ja sen päästä potkuri. Myös keulapala on tunnistettavissa. Ankkuriketjua löytyy myös pohjalta. Joitain pikkuesineitä saattaa vielä löytää. Lehmien luita ainakin löytyy hylyn ympäristöstä. Iltahämärissä sukellettaessa hylyllä näkee yleensä paljon ahvenia.
Lähteet: /1/ Vaasan merimuseo; /2/ Suomen Urheilusukeltajain Liiton julkaisu "Satamia joissa eivät aallot pauhaa" koonnut Eka Metsävuori ja kirjoittajina Unski ja Kaisa Lintala; /3/ Kirja "Vrak och sjöolyckor vid Västerbottens kust"
Copyright © Delfin r.y. JAH 1999
s/s Vestkusten (aiemmat nimet: 1858 Eskilstuna, 1868 Falken)
Uponnut: 22.10.1913
Sijainti: Holmbergsgrundet, Vaasa-Rönnskär väylän varrella.
Merikartta: XX
Pienoismerikartta: XXX
Koordinaatit: P 63°05,7' I 20°58,5'
Kotipaikka: Vaasa
Rakennusvuosi: 1858 Ruotsissa, peruskorjattu 1890, uponnut ja nostettu, peruskorjattu 1909
Rak.materiaali: Rauta ja puu
Hylkytyyppi: matkustajahöyrylaiva
Mitat
- pituus n 30 m
- leveys n 7 m
- syväys m, 232 brt, tilaa 70 matkustajalle
Asento
- Höyrykattila pystyssä, muut osat hylystä pitkin pohjaa
- minimisyvyys: Höyrykattilan päällä 6 m
- kunto: Hylky ahtojään pahoin hajoittama, höyrykattila ehjä, keulapakka, akseli ja potkuri tunnistettavissa
Pohjan syvyys: 10-12 m
Pohjan laatu: Savi, hiekka,"pölyävä"
Näkyvyys: 1-5 m, kohtalainen
Muuta: Höyrykone nostettu 1934. Hylky löydetty uudelleen 1976 Delfin r.y. toimesta. Kerhon vakio sukelluskohde, yleensä kesäisin poijutettu. Hylky on merkitty merikarttaan. Hylystä nostettua esineistöä nähtävillä Vaasan Merimuseossa.
Tiedot: Delfin r.y.
Delfin r.y.:n tukialus STELLA on kesäisin liikkeellä joka viikonloppu Vaasan ulkosaaristossa kymmenillä eri hylkykohteilla. s/s Vestkustenin hylyllä sukelletaan kauden aikana useita kertoja. Esimerkiksi kesällä 1999 neljä kertaa. Retkikalenteri!
Kerhoon liittymisasiat, retkille ja leireille ilmoittautuminen: kerhon sihteerille!